Viherminttu - Garden Mint

Vi­her­mint­tu – Gar­den Mint
Ment­ha Spi­ca­ta

La­mi­a­ce­ae -hei­mo, huu­li­kuk­kais­kas­vit

―

Vi­her­min­tun leh­det ovat vaa­le­an ja kirk­kaan vih­re­ät. Nii­den ala­puo­lel­la suo­net ovat ko­hol­la. Sen ti­he­ät lat­va­täh­kä­ku­kin­not ovat vaa­le­an lii­lat. Vih­re­min­tun kas­vu on rön­syi­le­vää ja se on moni­vuo­ti­nen mint­tu.
Ete­lä-Eu­roo­pas­sa vi­her­mint­tu kas­vaa luon­tai­ses­ti, mut­ta sen luon­non­va­rais­ta muo­toa ei tun­ne­ta. Vi­her­min­tun on­kin epäil­ty syn­ty­neen ris­tey­mä­nä, joka tuot­taa sie­men­tä. Vi­her­mint­tu on vil­jel­lyin mint­tum­me ja sitä kas­va­te­taan Poh­jois-Suo­mea myö­ten. Vi­her­mint­tu on hyvä kas­vi pö­lyt­tä­jil­le.

Vi­her­mint­tu so­pii mm. kyl­miin juo­miin ja yrt­ti­tee­hen. Se li­sää ruo­ka­ha­lua ja edis­tää ruo­an­su­la­tus­ta. Sen aro­mi on rai­kas, vih­reä, pir­teä, mint­tu ja men­to­li­mai­nen. Eng­lan­ti­lai­ses­sa keit­ti­ös­sä vi­her­mint­tua käy­te­tään lam­paan­li­han kans­sa kas­tik­kee­na tai hyy­te­lö­nä. Se so­pii mai­ni­os­ti myös kas­vis­ruo­kiin ja sa­laat­tei­hin sekä pe­ru­nan maus­teek­si. Vi­her­mint­tu jäl­ki­ruo­kiin ja sen leh­ti tai ku­kin­to on kau­nis myös jäl­ki­ruo­ka­ko­ris­tee­na. Etee­ris­tä öl­jyä käy­te­tään myös kos­me­tiik­ka- ja lää­ke­te­ol­li­suu­den ha­jus­tee­na sekä maku­ai­nee­na.