Maissi - Sweet corn

Mais­si – Sweet corn
Zea mays. var. Sacc­ha­ra­ta

Po­a­ce­ae – hei­mo, hei­nä­kas­vit

―

Mais­si kas­vaa pel­loil­la kor­ke­a­na hei­nä­nä ja tu­tun kel­tai­sen täh­kän se kas­vat­taa vih­rei­den leh­tien suo­jas­sa. Leh­det myös suo­jaa­vat täh­kää pi­laan­tu­mi­sel­ta sa­don­kor­juun jäl­keen. Täh­kät ke­rä­tään Suo­mes­sa heti elo­kuus­sa tu­leen­tu­mi­sen, eli jy­vin kyp­sien jäl­keen. Mais­si on to­del­lis­ta kau­si­ruo­kaa, kos­ka se­son­kia kes­tää vain rei­lun kuu­kau­den ja sil­loin maku on par­haim­mil­laan. Säi­lyt­tä­es­sä koos­tu­mus me­net­tää ma­kun­sa ja ra­ken­teen­sa.

Mais­si on veh­nän, rii­sin, oh­ran ja dur­ran kans­sa maa­il­man tär­keim­piä vil­jo­ja. Nämä vii­si vil­ja­la­jia tuot­ta­vat yli puo­let ih­mis­kun­nan käy­tös­sä ole­vas­ta ra­vin­to­e­ner­gi­as­ta. Sitä syö­te­tään myös re­hu­na eläi­mil­le ja sii­tä val­mis­te­taan te­ol­li­suu­des­sa eri­lai­sia öl­jy­jä ja jau­ho­ja. Ete­lä-Ame­ri­kan kas­vat­ti­na se ei kes­tä kyl­mää eikä myös­kään kui­vuut­ta.

Mais­sis­sa on kor­kea ener­gi­a­pi­toi­suus ja se si­säl­tää ihan mu­ka­vas­ti myös pro­te­ii­nia ja B-vi­ta­mii­nia. Sen suo­sio pe­rus­tuu sen moni­puo­li­seen käy­tet­tä­vyy­teen. Pe­rin­tei­ses­ti mais­si­jau­hos­ta on lei­vot­tu lit­ta­nia lei­pä­siä, tor­til­lo­ja, val­mis­tet­tu po­len­taa ja mais­si­puu­roa, präs­sät­ty teh­taas­sa aa­mi­ais­hiu­ta­leik­si ja paah­det­tu lef­fa­her­kuik­si. Ko­to­sal­la mais­sia voi li­sä­tä tuo­maan ma­keut­ta mel­kein mi­hin ta­han­sa pa­taan tai keit­toon. Gril­laa­mi­ses­ta yli­jää­neen mais­sin voi käyt­tää vaik­ka no­pe­aan kul­ho­ruo­kaan fe­tan, to­maa­tin ja ke­vät­si­pu­lin kans­sa.

―

Mais­si – Sweet corn
Zea mays. var. Sacc­ha­ra­ta

The­re are two ty­pes of corn (mai­ze) com­mon in our diet, one is field corn from which we get corn flour used for examp­le to make corn fla­kes and tor­til­las, the ot­her is sweet corn. The sweet corn has a much hig­her su­gar con­tent, the re­sult of it being able to turn the starch to su­gar. It ta­kes bet­ween 80 to 110 days to grow and va­rie­ties vary in height, sweet­ness and im­por­tant­ly the du­ra­ti­on of the sweet fla­vor af­ter ri­pe­ning.

The sweet corn plant grows to bet­ween 80-200cm tall and con­sists of a long stem at the top of which grows the male part of the flo­wer cal­led the tas­sel that pro­du­ces the pol­len. Lo­wer down the plant the fe­ma­le part of the flo­wer emer­ges from the leaf no­des to pro­du­ce the cob and silk to which are at­tac­hed the sweet corn ker­nels when they ma­tu­re. The cob and ker­nels are pro­tec­ted by an ou­ter leaf she­af cal­led the husk, the fi­nal re­sult being known as ´corn on the cob`.

Sweet corn va­rie­ties vary in sweet­ness from ´su­ga­ry` through to ´su­per sweet`. The swee­test va­rie­ties can con­tain up to ten ti­mes more su­gars and re­main sweet for a lon­ger pe­ri­od post ri­pe­ning. In a good sum­mer it is just about pos­sib­le to grow most of the va­rie­ties in Fin­land, ho­we­ver the lon­ger gro­wing pe­ri­od re­qui­red by the swee­test va­rie­ties mean they will only suc­ceed in the war­mest pla­ces.

Good qu­a­li­ty sweet corn me­ans it has been har­ves­ted at an op­ti­mal sta­ge of ri­pe­ness and has a long cob which is co­ve­red with even rows of full, sweet and bright­ly co­lo­red ker­nels. Sweet­ness soon be­gins to fade to a starc­hi­ness and can last from two to ten days de­pen­ding on the va­rie­ty, so it’s best to eat sweet corn as fresh as pos­sib­le.
Nut­ri­ti­o­nal­ly sweet corn pro­vi­des an im­por­tant ran­ge of mi­ne­rals and vi­ta­mins as well as fi­ber and of cour­se plen­ty of ener­gy.